jalan

halki suomen - kävellen

Stacks Image 1852

Erkki Lampén:
Neljä retkeä läpi Suomen. Kävellen - pyöräillen - hiihtäen - meloen. Tammi 2009.

Kutsuako tätä jalan taitettua matkaa nyt kävelyretkeksi vai vaellukseksi? Yhtä kaikki, Lampén lähti kävellen yksin Helsingistä kohti Jäämeren rantaa kesäkuun alussa 2000. Tavoite oli kunnianhimoinen, mutta saavutettavissa oleva. Pitkänkin matkan kun voi taivaltaa askel kerrallaan, siihen tarvitsee vain sitä aikaa... Erkki Lampén otti pari kuukautta palkatonta vapaata ja raportoi säännöllisesti kommunikaattorilla Verkko-Aamulehteen reittinsä varrelta. Kirjan matkakertomus pohjautuukin hänen netissä julkaistuihin merkintöihinsä, jotka kuvien kera löytyvät edelleen myös Lähdin kävelemään -matkapäiväkirjasta.
Päivä kerrallaan

Matkakertomus etenee jokseenkin päivä kerrallaan, muistiinpanoja voi päätellä syntyvän jopa kävellessä tai ainakin noin kerran tunnissa pidettävillä tauoilla, eikä vain ennen yöpuulle kaatumista. Vaelluskengät Lampén ohjaa mieluiten leveiltä valtateiltä syrjemmille poluille. Jonain päivänä matka joutuu, toisena on vaikea nousta ojanpenkalta levolta ja pitää pakottaa itsensä liikkeelle.

Rinkka jupisee itsekseen askelten tahdissa, Vekku-pystykorva seuraa kintereillä, poro seilaa ees taas, kulkija anoo ja saa vesitäydennystä koputettuaan talon oveen. Rakot piinaavat jalkoja, sääskiparvet isomminkin, nälkä on lähes iänikuinen seuralainen. Saunaa kulkija kaipaa. Eksymistä ei.

Kokemusten valossa

Tuntuu mukavalta, että tarinassa ei aleta ohessa päteä luontotuntemuksella - ne lintutunnistukset annan anteeksi - vaan tätä voi lukea kulkijan havaintoina, joita voi tehdä ilman luontotohtorintutkintoa. Havainnoinnin ja kokemuksensa pohdiskelun lisäksi Lampén miettii myös motiivejaan lähteä tälle pitkälle matkalle. Vaikka en tämänmoista rupeamaa ole tehnytkään, tunnistin hänen tuntemuksiaan. Lampén on mielestäni sopivan rehellinen kertoja, joka kertoo matkastaan ja tuntemuksistaan tarpeeksi, mutta ei mene liikaa yksityisen puolelle.

Kävelijä ehtii tarkkailla ja raportoida niin pienistä kuin isoista asioista, aina yksittäisistä paarmoista huikeisiin maisemiin tunturin laelta. Kun aloin lukea perään kirjoittajan tarinaa pyöräretkestä Suomen ympäri, alkoi päivämatkan vauhti ja kilometrimäärä tuntua ihan liian suurelta. Miksi moinen kiire? Sen sijaan kävelijän kerronta tuntui minulle sopivan hitaalta. Kävelyä oli todella ilo lukea.

Kartta, kiitos!

Mitä kirjasta puuttuu? En kaivannut lisää valokuvia, mutta reittikarttojen uupuminen näistä eri "halki Suomen" -retkistä on oikeasti puute. Lukijan pitäisi voida seurata reittiä myös Suomen kartalla, vaikka tässä ilmeisesti oletetaan (retkeilevän) kohderyhmän osaavan sijoittaa myös pienemmät paikkakunnat kohdilleen ilman apuviivoja.