jalan

kadonnut taito?

Stacks Image 2080
Geoff Nicholson, The Lost Art of Walking. The History, Science, Philosopyhy, and Literature of Pedestrianism. Riverhead Books, New York, 2008. 277 sivua.

Geoff Nicholson kaatuu kävelyllä Los Angelesin Hollywood Hillsin alueella ja murtaa kätensä. Kadonnut kävelemisen taito todella...No onneksi hän ei murra jalkaansa. Tämän episodin on tarkoitus olla keventävä johdanto kävelyteemaan, mutta tarinointi lähtee liikkeelle hieman nilkuttaen. Kun Nicholson ilmoittaa kulkeneensa Amerikan mantereen poikki jalan, hän tarkoittaakin tehneensä reissun liftaamalla ja joutuneensa samalla reissulla kävelemään aika lailla. Hmm.
Suurkaupunkikävelyä

Syntyjään englantilainen Nicholson kävelee kirjassa Los Angelesin lisäksi itse lähinnä Lontoon ja New Yorkin kaduilla, mutta myös kotiseudullaan Sheffieldissä. Näiden kävelyjen lomassa hän käsittelee esimerkiksi pitkän matkan kävelijöiden tarinoita, kävelyaiheista musiikkia ja taiteilijoita. Lontoossa hän esittelee mm. psykomaantiedettä teoksissaan käsittelevän Iain Sinclairin, joka on havainnoiva kävelijä, Brooklynissa hän hämmentyy psykomaantieteeseen keskittyvällä festivaalilla, jonka kävelyaiheiset ohjelmanumerot ovat lähes kaikkea muuta.

Kirjan kiinnostavampia osia ovat Nicholsonin omat kävelyt ja hänen kommenttinsa kävelyyn liittyvistä asioista ja ilmiöistä. Geoff Nicholson lähestyy tutkimuskohteitaan myös hieman omahyväisesti. Kun hän menee tapaamaan newyorkilaista katuvalokuvaaja Bruce Gildeniä ja pitää esipuheen siitä, kuinka katuvalokuvaajien täytyy kävellä paljon ja kuinka he kuvaavat samalla muita kävelijöitä, Gilden vastaa rauhallisesti: "Totta kai. -- Jos et kävele, et saa kuvia."

Kävelyn historiaa

Nicholson pitää kävelemisestä aidosti ja hän oli suunnitellut aiheen käsittelyä pitkään. Pari muuta kirjoittajaa ehti kuitenkin julkaista tuoreet kävelyn historiat häntä ennen, joten bibliografiaa selittävässä luvussa Nicholson on hieman puolustuskannalla. Teokset ovat kuitenkin keskenään erilaisia, vaikka aihe onkin sama.

Rentoon tyyliin pyrkivä Kadonnut kävelemisen taito ei ole kovinkaan kattavasti kaikkea sitä, mitä mahtipontinen alaotsikko lupaa, vaan paremminkin sivuaa kävelemisen historiaa, filosofiaa sekä kirjallisuutta. Historiaosuudet ovat kiinnostavia ja hyvin tekstiin sidottuja, mutta tuntuvat ainakin välillä lähinnä täydentävän muiden teoksia, kenties toiston välttämiseksi. Kävelemisen tiede (science) ei minulle teoksesta avaudu. Ainoa kävely-yhteys teksteistä löytyy lähinnä psykomaantieteeseen.

Tahmean alun jälkeen teksti alkoi kaikesta huolimatta imaista paremmin mukaansa ja kirja oli lopulta positiivinen lukukokemus - toisaalta ei sen enempää. Jos kävelemisen historia oikeasti kiinnostaa, suosittelen enemmän Rebecca Solnitin teosta aiheesta, vaikka se tätä kuivempi onkin.

Nicholsonin tuore kävelyaiheinen blogi http://hollywoodwalker.blogspot.com/